Omalääkärimallin aika on nyt!
Suomen perusterveydenhuollon ongelmat ovat kärjistyneet historialliseen pisteeseen: jonot kasvavat, hoitosuhteet katkeilevat ja eriarvoisuus lisääntyy. Omalääkärimalli on jälleen ajankohtainen ratkaisu suomalaisen perusterveydenhuollon haasteisiin. Väestön ikääntyminen, hoitojonot ja palveluiden pirstaleisuus korostavat tarvetta pysyvälle hoitosuhteelle, joka vahvistaa sekä potilaan että järjestelmän hyvinvointia.
Suomessa perusterveydenhuoltoa on rakennettu vahvasti terveyskeskusjärjestelmän varaan 1970-luvulta alkaen. Mallin ideana oli tarjota kaikille väestöryhmille tasa-arvoinen pääsy terveyspalveluihin.
Omalääkärimallia muistuttavia kokeiluja tehtiin jo 1980- ja 1990-luvuilla, mutta järjestelmä ei koskaan juurtunut pysyvästi, muun muassa resurssipulan ja alueellisen eriarvoisuuden vuoksi. Potilassuhteet jäivät usein lyhyiksi ja palveluiden pirstaleisuus on vuosien saatossa vain kasvanut.
Mikä tekee tilanteesta nyt erilaisen?
2020-luvulla Suomi on uudenlaisen paineen alla: hoitoon pääsy on muodostunut kansalliseksi kriisiksi. Jonot perusterveydenhuoltoon ovat pitkiä, mikä puolestaan kuormittaa erikoissairaanhoitoa ja lisää terveyseroja.
Hyvinvointialueet ovat ottaneet samaan aikaan vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Tämä antaa mahdollisuuden rakentaa ratkaisuja, joihin yksittäisillä kunnilla ei aiemmin ollut edellytyksiä.
Väestön ikääntyminen ja kroonisten sairauksien lisääntyminen korostavat jatkuvuuden merkitystä: potilaan ja lääkärin välinen pysyvä hoitosuhde parantaa hoitotuloksia ja vähentää kustannuksia pitkällä aikavälillä.
Digitalisaatio ja uudet työnjaon muodot (esim. hoitajavastaanotot ja etäpalvelut) tukevat mallia, jossa lääkäri voi keskittyä potilaan pitkäjänteiseen hoitosuhteeseen sen sijaan, että keskittyisi pelkkiin akuutteihin ongelmiin.
Toisin sanoen olosuhteet, jotka aiemmin estivät mallin juurtumisen, ovat muuttuneet: rakenteet ovat uudistuneet, teknologia tukee muutosta ja ongelmat vaativat jatkuvuuteen perustuvaa ratkaisua.
Mitä opit muualta maailmasta meille opettavat?
Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat esimerkkejä siitä, miten omalääkärimalli voi vahvistaa perusterveydenhuollon peruskiveä. Norja otti käyttöön yleislääkäriin perustuvan listautumismallin jo 2001. Jokaisella kansalaisella on oma yleislääkäri, mikä on lisännyt potilaiden luottamusta järjestelmään ja parantanut hoidon jatkuvuutta.
Tanska on yksi Euroopan mallimaista, jossa omalääkärijärjestelmä on ollut pitkään keskeinen. Siellä omalääkärit toimivat portinvartijoina erikoissairaanhoitoon ja hallitsevat suuren osan kansanterveydellisestä työstä. Tulokset näkyvät korkeana asiakastyytyväisyytenä ja kohtuullisina kustannuksina suhteessa terveydenhuollon laatuun.
Suomen tilanne poikkeaa edellä mainituista. Meillä lääkärisuhteet katkeavat helposti ja vaihtelevat alueittain. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että pysyvä hoitosuhde on avainasemassa perusterveydenhuollon toimivuudessa.
Hyvinvointialueiden näkökulma
Hyvinvointialueet etsivät parhaillaan keinoja hallita kustannuksiaan, parantaa hoidon saatavuutta ja rakentaa pysyvämpiä toimintamalleja. Omalääkärimalli voi tarjota näihin kysymyksiin vastauksen.
Ennaltaehkäisevä ja jatkuva hoito vähentää päivystysten ja erikoissairaanhoidon kuormaa, ja nämä puolestaan luovat kustannustehokkuutta.
Miksi siis nyt?
Omalääkärimalli ei ole uusi idea, mutta sen aika on nyt. Historiallisesti Suomi ei pystynyt rakentamaan mallia pysyvästi, mutta hyvinvointialueiden synty, väestörakenteen muutos ja digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet luovat uuden mallille uuden alun.
Kansainvälinen vertailu osoittaa, että malli toimii – ja nyt on poliittisesti sekä terveyspoliittisesti oikea hetki tehdä siitä suomalaisen perusterveydenhuollon perusta.
Pysyvä hoitosuhde ei ole vain järjestelmäkysymys, vaan lupaus paremmasta arjesta potilaalle.
Kiinnostaako omalääkäriys? Kysy Roopelta!
Roope Warro
Liiketoimintajohtaja
0400 436 130
roope.warro@solohealth.fi
