Omalääkärin arki: edelleen perusterveydenhuollon työtä, mutta eri otteella.

Henri Ikonen toimii Solo Healthin kautta terveyskeskuksessa omalääkärinä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Hän on tehnyt terveyskeskustyötä vuodesta 2020 ja vuoden verran osastonlääkärinä psykiatrialla. Omalääkärimalli ei hänen mukaansa mullistanut työn sisältöä. Se muutti tavan tehdä sitä.

“Ei omalääkärin työ luonteeltaan eroa kovin paljoa aiemmasta. Samaa perusterveydenhuollon työtä se on, mutta vähän eri otteella. Mielestäni tämän mallin muutokset ovat olleet myönteisiä aiempiin malleihin verrattuna. Minulla on enemmän vastaanottoaikoja käytettävissä. Ehdin nähdä potilaita enemmän kasvokkain.”

Omalääkärimallin ydin on rajattu vastuuväestö. Kun väestö on oma, syntyy jatkuvuutta. Potilaat tulevat tutummiksi, työ muuttuu ennakoitavammaksi ja vaikutus näkyy arjessa.

Pieni väestö tekee pienistä asioista tärkeitä

Moni lääkäri miettii, muuttaako oma väestö oikeasti mitään, jos potilaat ja vaivat ovat samoja. Henrin kokemuksen mukaan muutos syntyy siitä, miten oma lista ohjaa tarttumaan asioihin ajoissa.

“Kun väestö on oma, se motivoi hoitamaan pienetkin asiat heti kuntoon. Tulee sellainen fiilis, että tekee omia tulevaisuuden töitä pois alta.”

Tämä näkyy esimerkiksi reseptinuusinnoissa ja pienissä yhteydenotoissa. Kun niihin vastaa ajoissa, ne eivät kasva myöhemmin monimutkaisemmiksi käynneiksi. Samalla oma työ pysyy paremmin hallinnassa.

Venyminen ei katoa, mutta se tuntuu reilummalta

Kuormitus ei poistu omalääkärimallissa. Päivä voi silti venyä, jos potilaita on paljon tai kirjaaminen vie aikaa. Henri sanoo, että oma kokemus venymisestä muuttuu, kun se näkyy myös korvauksessa.

“Minulla on parempi motivaatio hoitaa paljon potilaita ja kirjata työpäivän jälkeen, vaikka pitkäänkin. Kun saan niistä käynneistä palkkion, niin se ei tunnu niin epäreilulta.”

Venyminen ei ole tavoite. Se on osa työtä myös muissa malleissa. Tässä mallissa se tuntuu Henrin mukaan helpommin perustellulta, koska oma työ kohdistuu omaan väestöön ja tulos näkyy selvemmin.

Työrytmi rakentuu mitoituksesta ja sopimisesta

Työrytmi kiinnostaa omalääkärimallissa lähes aina ensimmäisenä. Länsi-Uudenmaan mallissa vastuuväestö voi vaihdella noin 400–3000 asukkaan välillä. Henri aloitti suuremmalla väestöllä, mutta muutti myöhemmin rytmiä ja mitoitusta omaan tilanteeseensa sopivammaksi.

“Minun vastuuväestöni on tällä hetkellä noin 1600 ja teen neljää päivää viikossa. Tämä määrä on tuntunut minusta sopivalta tässä elämäntilanteessa.”

Hän korostaa, että oikea mitoitus ei ole yksi luku, vaan kokonaisuus. Se riippuu väestöstä, lääkärin toimintatavoista ja siitä, miten arki sovitaan hoitajaparin kanssa.

“Nykyään pystyn järjestelemään päivääni esimerkiksi arkimenojen mukaan. Keskustelin asiasta myös hoitajaparini kanssa, ja asia on sovittu yhdessä hänen kanssaan.”

Akuuttiajat eivät synny itsestään

Yksi käytännön kysymys on akuuttiajat. Onko omalääkärillä mahdollista tarjota “saman päivän” vastaanottoja. Henrin mukaan on, mutta vain jos se suunnitellaan.

“Akuuttiaikoja on mahdollista tarjota, mutta se ei toteudu ilman suunnittelua. Työpäiviin kannattaa säästellä tyhjiä aikoja. Kalenteria ei kannata täyttää etukäteen ääriään myöten.”

Tämä on samalla mallin realiteetti. Jatkuvuus ei kanna, jos kalenteri rakennetaan täyteen ja yllätyksille ei jätetä tilaa. Omalääkärimalli on myös kysynnän hallintaa.

Potilas voi vaihtaa omalääkäriä, jos kapasiteettia on

Potilaan oikeudet kiinnostavat lääkäreitäkin. Vaihto herättää kysymyksiä luottamuksesta ja käytännön työstä. Henrin mukaan vaihtaminen on ollut sujuvaa, kunhan vaihtoehtoja on.

“Jos omalääkäreitä riittää, potilas voi vaihtaa toiseen omalääkäriin tai takaisin normaaliväestöön. Se on käytännössä ollut yhden monisteen allekirjoittaminen. Helppoa ja nopeaa.”

Jatkuvuus muistuttaa yksityistä. Arki on julkisen.

Henri ei ole tehnyt yksityisvastaanottoa, mutta tunnistaa vertailun. Listaan perustuva jatkuvuus tuntuu tutulta. Ero näkyy arjen rakenteissa.

“Malli on tavallaan yksityiseltä puolelta tuttu, mutta julkisella on julkiset resurssit ja potilaita riittää. Ei ole ollut paljoakaan tyhjiä aikoja. Myös konsultaatioväylät erikoissairaanhoitoon ovat julkisella kattavat.”

Henrin kuvauksessa jatkuvuus yhdistyy julkisen puolen varmuuteen. Kysyntä ei lopu kesken. Tuki ja konsultaatio ovat lähellä.

Ruuhkahuiput vaativat joustoa

Kysynnän piikit eivät katoa tässäkään mallissa. Niistä selviää joskus venymällä. Henri lisää kuitenkin kaksi tarkennusta. Kaikkien ei tarvitse venyä samalla tavalla, jos työ suunnitellaan oikein. Ja toiseksi, mallin yksi hyöty on mahdollisuus tehdä asiat kerralla kunnolla.

“Jos oma elämäntilanne on sellainen, että ei pysty venymään, niin se vaatii erityistä suunnittelua. Toisaalta malli motivoi jaksamaan huippupäivät paremmin, koska käyntien määrä näkyy palkassa.”

“Minun mielestäni kysynnän vaihtelu päivien sisällä on ok. Jos huomaan vastaanotolla, että potilaan kanssa menee pidempään, tässä mallissa siihen on mahdollisuus. Asiat tulee hoidettua kunnolla.”

Henrin mukaan tämä on tärkeä ero. Kiire ei katoa, mutta oma väestö ja hallittavampi kalenteri tuovat tilaa järkevälle priorisoinnille.

Asioita jää vähemmän roikkumaan

Henri ei kuvaa omalääkärimallia täydelliseksi. Hän sanoo silti selkeästi, että se on ollut hänelle aiempaa parempi tapa tehdä perusterveydenhuoltoa. Erityisesti hoitaja-lääkäri-parimalli on vahvistanut työnjakoa.

“Minä olen tykännyt mallista. Siinä on paljon etuja. Hoitaja-lääkäri-parimalli on osoittautunut toimivaksi. Ajanvaraukset kulkevat hoitajan kautta, ja minä voin keskittyä ydintekemiseeni, potilaiden hoitoon vastaanotolla ja puhelimitse.”

Ja kun Henri lopulta tiivistää, hän palaa samaan ytimeen, joka toistuu hänen puheessaan useaan kertaan.

“Tämä malli motivoi minua hoitamaan potilaideni asioita kokonaisvaltaisemmin kuntoon.”